Kesän tultua parvekkeesta on tullut kuin yksi pieni lisähuone asuntoomme. Parvekkeen ovi on jatkuvasti auki, mutta ötököitä ei ole ainakaan toistaiseksi eksynyt sisälle. Viime viikolla istutin partsille muutaman marketan, eli mahdollisimman helppohoitoisia kukkia. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, äitini nimittäin on koulutukseltaan puutarhuri :D lisäksi ostin parvekkeen tuoleille iloisenväriset pehmusteet, halvalla kun sain. Jotain parveke vielä kuitenkin kaipaisi. Haluaisin tuonne nurkkaan jonkin ison vihreän kasvin, toiseen nurkkaan mahtuisi pieni hylly. Pöydällä olevat matonkuteet ovat vain väliaikainen koriste :D
Näin lämpimällä säällä ulkona tarkenee hyvin tehdä käsitöitä. Parvekkeen matto (josta onkin ollut jo aiemmin puhetta) onkin jo ehtinyt kasvaa pituutta muutamalla lisäraidalla. Toivottavasti samanlaisia raitoja ehtii syntyä tänä kesänä vielä monta lisää. Kuvassa näkyy uskomattoman ergonominen työasentoni...:D Ylemmässä kuvassa taas näkyy, että maton reunat eivät ole sieltä suorimmasta päästä. Mutta eipä sillä ole niin väliä, kyseessä on kuitenkin vain parvekkeen matto.
Eilen aamulla söimme parvekkeella vähän tavallista hienomman aamiaisen poikaystävän synttäreiden kunniaksi. Tarjolla oli croissantteja ja banaanilettuja, joiden ohjeen löysin Looking for Clementines -blogin kautta. Letuiksi lopputulosta ei kyllä voinut kuvailla, ehkä pikemminkin lettumurukkeeksi. Ei ihan menneet paistohommat putkeen, en sitten kehdannut ottaa letuntapaisista edes kuvaa :D hyvältä ne kuitenkin maistuivat mustikoiden ja mansikoiden kanssa!
Eilisiltana päätimme vielä leipoa marjapiirakan. Kaapista ei löytynyt kananmunia, joten päädyimme leipomaan tämän Ruokailmiö-blogin ohjeen mukaan. Marjoina käytimme mustikoita ja puolukoita. Piirakasta tuli hyvää ja kuohkeaa, ja se syntyi todella nopeasti. Jotain kostuketta piirakka kuitenkin kaipasi, joten kaadoimme päälle vaniljakastikkeet puuttuessa lorauksen maustamatonta jogurttia. Hyvältä maistui niinkin! Ensimmäiset palaset syötiin parvekkeella, tietysti.
Budapestin ostoskadulla eli Fashion Streetillä pörräsi jatkuvasti erilaisten flyereiden ja lappusten jakelijoita. Milloin mainostettiin jääbaaria, milloin alusvaateketjun pop-up -myymälää. Moni esite päätyi lukematta laukun pohjalle tai roskiin, mutta tämän mainoksen onneksi luin tarkemmin läpi.
Kyseessä oli siis mainos Wamp-designtorista, joka löytyikin heti viereisestä rakennuksesta. Tori pystytetään Budapestin keskeisille paikoille kerran tai useammin kuussa. Torilla Unkarilaiset suunnittelijat ja käsityöläiset myyvät ja markkinoivat omia tuotteitaan.
Torilta löytyikin vaikka miten monta ihanaa myyntipistettä! Tällaisia tapahtumia olisi mukava saada tänne Pohjois-Suomeenkin.
Vinyylilevyistä tehdyt kellot ovat jo vanha tuttavuus blogimaailmassa, mutta ruiskumaalaus toi niihin tuoreen ilmeen.
Näiden korujen idea oli hauska. Sormus-, rannekoru- ja kaulakorupohjista sai muokattua itselleen mieleisen korun erilaisten kangasnappien avulla. Napit kiinnitetään korupohjaan nepparimekanismillla, joten korua voi muokata yhä uudelleen ja uudelleen.
Ehdoton lempisuunnittelijani oli MIMM. Tarjolla oli huovasta tehtyjä kaula-, rinta- ja korvakoruja.
Mikäli olet lähiaikoina matkustamassa Budapestiin, seuraavien Wamp-torien aikataulut löydät täältä.
Torilta tarttui pari matkamuistoa itselle.
MIMM:ltä ostin lintukuvioisen rintakorun. Tykkään niin paljon!
Ostin myös Contour-merkkisen kangaskassin, jonka kyljessä komeilee unelias kettu.
Ajattelin tässä samalla esitellä muitakin lempihankintojani matkalta. Yllättäen suosikeiksi nousivat hankkimani korut :D
Kissakuvioinen rannekoru löytyi Claire'sista. Yleensä tällaisissa koruissa on uskonnollisia kuvia, joten oli hauska löytää vähän spesiaalimpi koru. Kuka nyt ei voisi vastustaa kissakorua? :D
Bijou Brigitestä löytyi nahkanauhainen kellokaulakoru. Kello toimii oikeasti, ja patterinkin saa vaihdettua. Tämä tulee olemaan kätevä töissä :)
Tämä koru löytyi New Yorkerista. Tästä tuli heti mieleen Muita ihania -blogista tuttu pilvenreunakuvio. Tällä korulla saa helposti ilmettä yksinkertaiseenkin asuun.
Tämä lyhty taitaa olla jo melkoista turistikamaa, näitä nimittäin myytiin jokaisessa matkamuisto(krääsä)myymälässä. Mutta minkäs teet kun lyhdyn kuvio on niin kiva!
Lyhdyn sisäänpäin kääntyvät reunat ovat tavallista lämpökynttilää ajatellen vaaralliset, joten seuraavaksi täytyisi löytää led-kynttilä. Kävin jo Prismasta niitä etsimässä, mutta kynttilöitä on kuulemma saatavilla vasta lokakuussa, joulutuote kun on. Toivottavasti minun ei tarvitse odotella niin kauaa, tahtoisin jo kovasti päästä ihailemaan lyhtyä tositoimissa :D
Mikä oli sinun suosikkisi ostoksista? :)
Ihana viikko Budapestissä takana! Viikon aikana muun muassa...
...kiivettiin 140 metrin korkeuteen Gellert-kukkulalle. Huikeat näkymät! Kukkulalla kannattaa ehdottomasti ihastella näkymien lisäksi myös Vapaudenpatsasta sekä Citadella-linnoitusta.
...suunnistettiin ympäri kaupunkia ja käveltiin parhaimmillaan toistakymmentä kilometriä päivässä.
...maistettiin gulassikeittoa.
...vierailtiin Budapest Zoo:ssa. Sain kamelilta pusun!
...ihasteltiin nähtävyyksiä. Kuvassa taka-alalla parlamenttitalo, joka oli huikaiseva näky etenkin iltavalaistuksessa.
...katseltiin Tonavaa joelta käsin.
...shoppailtiin Fashion Streetillä.
...nähtiin monenlaisia katuesityksiä samaisella kadulla.
...vierailtiin pop-up-designtorilla. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa!
...herkuteltiin.
...ja herkuteltiin vielä vähän lisää. Tämä leivos maksoi kauppatorilla 210 forinttia eli noin 70 senttiä!
...tutustuttiin kansallismuseon näyttelyyn sekä museota ympäröivään toriin.
...seikkailtiin ympäri Margitinsaarta, josta löytyvät muun muassa Mikaelinkirkon rauniot.
...löydettiin samalta saarelta hillittömän suuri puu.
...saatiin saarelta pari ankka- ja kilpparikaveria, kunhan ensin lahjottiin niitä ruoka-automaatin antimilla.
...kiivettiin viikon lopuksi vielä uudelleen Gellert-kukkulalle. Öinen Budapest näytti korkeuksista niin kauniilta!
Blogissa on vietetty runsas viikko hiljaiselämää, mutta siihen on syynsä. Eilen nimittäin palasimme poikaystävän kanssa Suomeen viikon kestäneeltä Budapestin reissulta. Unkarikuvia ja -juttuja on luvassa hieman myöhemmin, ensin kuitenkin ajattelin näyttää, miten muistin äitiäni äitienpäivänä.
Äitienpäivä kului siis ulkomailla, joten annoin lahjan äidilleni jo hieman etuajassa. Lahjaksi äiti sai kolme kerää Maija-lankaa sekä KnitPron koivuiset sukkapuikot, jollaisiin olen itse kovasti ihastunut. Lahja taisi olla äidille mieleinen, ainakin sille on varmasti käyttöä. Toivottavasti äiti neuloo langoista itselleen jotain ihanaa :)
Löysin kaapin perältä lapaset, jotka olen muutama vuosi sitten virkannut tämän Dropsin ohjeen mukaan. Lapaset ovat oikein suloiset ja mukavat kädessä, mutta ne ovat jääneet hieman pieniksi. Lisäksi muovi- ja puuhelmistä kootut napit ovat näin jälkikäteen katsottuna... noh, kummalliset :D
Tuumin, että jos lapasille ei ole vielä tähän mennessä ollut käyttöä, on järkevintä purkaa langat uudelleen käytettäviksi.
Lapasten lanka on jo ties kuinka vanhaa Seitsemää Veljestä. Nykyisiin seiskaveikkoihin verrattuna tämä lanka on ihanan pehmoista ja sileää. Blogin aloittaessani Seitsemän Veljestä oli minulle se tutuin ja turvallisin lanka, mutta aloitettuani lankakaupassa työskentelyn käyttämäni lankarepertuaari on laajentunut valtavasti. Ja hyvä niin!
Puretuille lapaslangoille on jo käyttötarkoitus tiedossa. Ne päätyvät osaksi vielä keskeneräistä isoäidinneliöistä virkattua peittoa. Neliöitä onkin viime päivinä syntynyt liukuhihnameiningillä aina telkkaria katsottaessa. Ehkä näistä joskus vielä torkkupeitto syntyy :)
Isoäidinneliötehdas on
keskittynyt sohvamme nurkkaan ja käsinojalle, joka on yleensäkin täynnä
keskeneräisiä käsitöitä. Onneksi meillä on suhteellisen suuri sohva, eli olen ainakin toistaiseksi saanut
kaikessa rauhassa vallata tilaa projekteilleni :D
Ps. Teitä lukijoita on taas viime aikoina liittynyt joukkoon suuret määrät. Lämpimästi tervetuloa kaikille! ♥
Olen nyt vanhempieni luona käymässä, ja ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja penkoa varastoista joitakin vanhoja käsitöitäni teille esiteltäväksi. Luvassa siis säälittäviä räpellyksiä, persoonallisia tyylivalintoja ja arkistojen aarteita. Enjoy! :D
Virkkaaminen ei ala-asteen kässätunneilla ollut sitä mieluisinta puuhaa. Tämänkin reikiä täynnä olevan hiiren teko vei useita tuskaisia tunteja. Loukkaannuin opettajalle verisesti, kun hän ehdotti minulle, että aikaansaamastani ruskeasta mytystä voisi tulla metsästyslakki Barbielle :D Sisuunnuin kommentista niin että tein hiiren väkisin loppuun.
Ajan saatossa hiiri on vähän ottanut osumaa, muun muassa toinen silmä on kadonnut. Nykyään hiiri toimii kissan leluna, siitä johtuvat ylimääräiset karvat.
Tämän pääsiäistipun virkkaamisessa oli melkein yhtä suuria ongelmia. Nyt ehkä voin jo ääneen tunnustaa, että äiti virkkasi tämän työn loppuun (toivottavasti käsityönopettaja ei lue tätä). Työstä kyllä huomaa, missä vaiheessa äiti otti langat käsiin :D
Olen minä virkkaamisesta kunniallakin selvinnyt. Tämän ala-asteella virkatun liinan tekoon äiti ei muistaakseni osallistunut lainkaan! :D
Kangaspuitakin on tullut kokeiltua. Poppanantekoa jaksoin huimat puolisen metriä.
Ala-asteella kokeiltiin myös neulahuovutusta. Tuloksena harvinaisen alakuloinen hylkeentapainen otus.
Tämä on ehdottomasti ala-asteaikainen lempityöni! Ompelin vapaa-ajallani kotona toista metriä pitkän käärmeen trikootilkuista. Käärmeen anatomia on ollut hieman hakusessa, tietääkseni käärmeillä kun ei ole ulkonevia nappineniä.
Sitten siirryinkin yläasteelle. Kahdeksannella luokalla ompelin itselleni rippimekon mustavalkoisesta kukkakankaasta. Mekon olkaimet ovat valkoista pitsinauhaa, johon ompelin helmiä. Vyötäröllä on irrallinen satiininauha. Vielä käsityötuntien päätteeksi mekossa oli halterneck-olkaimet, mutta en pitänyt niistä ja ompelin pääntien kotona uusiksi.
Jossain vaiheessa rippijuhlien jälkeen minulle iski armoton morkkis, että tää mekko on ihan susiruma, miksen hankkinut nättiä mekkoa kaupasta kun siihen olis ollut mahdollisuus. Tätä tunnetta vahvisti se, että samassa käsityöryhmässä ollut tyttö ompeli samaisesta kukkakankaasta itselleen patalapun. Ei minun mekko ole tehty mistään patalappukankaasta! :D Näin jälkeenpäin katsottuna mekko on kuitenkin ihan kaunis ja rippikouluikäiselle sopiva.
Yhdeksännellä luokalla ryhdyin jälleen mekonompelupuuhiin, tällä kertaa ompelin itselleni päättäjäismekon. Mekko on empiremallinen, ja siinä on vyötäröllä sama satiininauha kuin rippimekossakin. Tähän mekkoon olin erityisen tyytyväinen, käytin sitä myös veljeni ylioppilasjuhlissa. Mekon väri kuitenkin saa minut näyttämään todella kalpealta, varsinkin valokuvissa. Mekko taitaa yhä olla jossain tallessa, kangasta voisi ehkä käyttää uudelleen johonkin toiseen projektiin.
Yläasteikäisenä tykkäsin
neuloa itselleni pipoja ja huiveja. Näitä kahta virkattua kolmiohuivia käytän yhä silloin tällöin.
Tässä kuvassa päässäni on metsänvihreästä langasta neulottu baskeri, joka on niin harvaa neulosta, että pää näkyy piposta läpi :D Inspiraatio pipoon syntyi legendaarisesta IRC-galleriasta, jossa eräällä tytöllä oli kuvassa niin siisti pipo, että sellainen oli pakko saada myös itselle.
Yläasteella (ja ehkä vielä lukiossakin?) tykkäsin tosi paljon puuhelmistä, ja kaulassa tai ranteessa (tai parhaassa tapauksessa molemmista) roikkui itse pujotellut puuhelmet. Tässä kuvassa olen näköjään onnistunut valitsemaan kaulaani harvinaisen hillityn helmikorun.
Rakkaus puuhelmiä kohtaan näkyi päästä varpaisiin. Ysiluokalla kuljin Adidaksen Superstareissa, joiden nauhoihin olin pujotellut erivärisiä puuhelmiä. Sarjassamme persoonallisia tyyliratkaisuja... Toisaalta minähän oli vain muodin edelläkävijä, Koto Living-lehdessähän on vastikään neuvottu pujottelemaan helmiä kengännauhoihin! :D
Ysiluokalla ollessani ompelin itselleni kotona hupparin. Paidasta tuli mukava ja lämmin, mutta hei, vaaleansininen autokangas?! Taas yksi persoonallinen tyylivalinta :D No, jonkin aikaa kuitenkin pukeuduin ylpeänä itsetehtyyn huppariini, muun muassa luokkaretkellä Tampereella. Sitten onneksi taisin tajuta, että kankaan olisi voinut valita vähän järkevämminkin.
Hienommassakin omatekemässä hupparissa on onneksi tullut kuljettua. Yläasteella oli tärkeää kuuluttaa kaikille mitä musiikkia kuuntelee, minä tein sen hupparin avulla. Selän kuvio on applikoitu, roiskeet kuvion ympärillä on tehty valkoisen kangasvärin ja hammasharjan avulla.
Siinäpä oli joitakin vuosien varrella tekemiäni käsitöitä. Peruskoulussa käsityö ei koskaan ollut lempiaineeni, palo tähän hommaan syntyi vasta lukion lopulla. Olen kuitenkin iloinen siitä, että peruskoulun aikana sai kokeilla niin monia eri tekniikoita. Nyt ainakin tiedän mitkä niistä ovat mieluisimpia, ja virkkaaminen, neulominen ja ompelu ovat kaikki hallussa.
