25. huhtikuuta 2013

Vanhoja käsitöitäni

Olen nyt vanhempieni luona käymässä, ja ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja penkoa varastoista joitakin vanhoja käsitöitäni teille esiteltäväksi. Luvassa siis säälittäviä räpellyksiä, persoonallisia tyylivalintoja ja arkistojen aarteita. Enjoy! :D 


Virkkaaminen ei ala-asteen kässätunneilla ollut sitä mieluisinta puuhaa. Tämänkin reikiä täynnä olevan hiiren teko vei useita tuskaisia tunteja. Loukkaannuin opettajalle verisesti, kun hän ehdotti minulle, että aikaansaamastani ruskeasta mytystä voisi tulla metsästyslakki Barbielle :D Sisuunnuin kommentista niin että tein hiiren väkisin loppuun. 
Ajan saatossa hiiri on vähän ottanut osumaa, muun muassa toinen silmä on kadonnut. Nykyään hiiri toimii kissan leluna, siitä johtuvat ylimääräiset karvat.


Tämän pääsiäistipun virkkaamisessa oli melkein yhtä suuria ongelmia. Nyt ehkä voin jo ääneen tunnustaa, että äiti virkkasi tämän työn loppuun (toivottavasti käsityönopettaja ei lue tätä). Työstä kyllä huomaa, missä vaiheessa äiti otti langat käsiin :D


Olen minä virkkaamisesta kunniallakin selvinnyt. Tämän ala-asteella virkatun liinan tekoon äiti ei muistaakseni osallistunut lainkaan! :D 


Kangaspuitakin on tullut kokeiltua. Poppanantekoa jaksoin huimat puolisen metriä.


Ala-asteella kokeiltiin myös neulahuovutusta. Tuloksena harvinaisen alakuloinen hylkeentapainen otus.


Tämä on ehdottomasti ala-asteaikainen lempityöni! Ompelin vapaa-ajallani kotona toista metriä pitkän käärmeen trikootilkuista. Käärmeen anatomia on ollut hieman hakusessa, tietääkseni käärmeillä kun ei ole ulkonevia nappineniä.


Sitten siirryinkin yläasteelle. Kahdeksannella luokalla ompelin itselleni rippimekon mustavalkoisesta kukkakankaasta. Mekon olkaimet ovat valkoista pitsinauhaa, johon ompelin helmiä. Vyötäröllä on irrallinen satiininauha. Vielä käsityötuntien päätteeksi mekossa oli halterneck-olkaimet, mutta en pitänyt niistä ja ompelin pääntien kotona uusiksi. 

Jossain vaiheessa rippijuhlien jälkeen minulle iski armoton morkkis, että tää mekko on ihan susiruma, miksen hankkinut nättiä mekkoa kaupasta kun siihen olis ollut mahdollisuus. Tätä tunnetta vahvisti se, että samassa käsityöryhmässä ollut tyttö ompeli samaisesta kukkakankaasta itselleen patalapun. Ei minun mekko ole tehty mistään patalappukankaasta! :D Näin jälkeenpäin katsottuna mekko on kuitenkin ihan kaunis ja rippikouluikäiselle sopiva.

 

Yhdeksännellä luokalla ryhdyin jälleen mekonompelupuuhiin, tällä kertaa ompelin itselleni päättäjäismekon. Mekko on empiremallinen, ja siinä on vyötäröllä sama satiininauha kuin rippimekossakin. Tähän mekkoon olin erityisen tyytyväinen, käytin sitä myös veljeni ylioppilasjuhlissa. Mekon väri kuitenkin saa minut näyttämään todella kalpealta, varsinkin valokuvissa. Mekko taitaa yhä olla jossain tallessa, kangasta voisi ehkä käyttää uudelleen johonkin toiseen projektiin.


Yläasteikäisenä tykkäsin neuloa itselleni pipoja ja huiveja. Näitä kahta virkattua kolmiohuivia käytän yhä silloin tällöin.

 

Tässä kuvassa päässäni on metsänvihreästä langasta neulottu baskeri, joka on niin harvaa neulosta, että pää näkyy piposta läpi :D Inspiraatio pipoon syntyi legendaarisesta IRC-galleriasta, jossa eräällä tytöllä oli kuvassa niin siisti pipo, että sellainen oli pakko saada myös itselle.

Yläasteella (ja ehkä vielä lukiossakin?) tykkäsin tosi paljon puuhelmistä, ja kaulassa tai ranteessa (tai parhaassa tapauksessa molemmista) roikkui itse pujotellut puuhelmet. Tässä kuvassa olen näköjään onnistunut valitsemaan kaulaani harvinaisen hillityn helmikorun.


Rakkaus puuhelmiä kohtaan näkyi päästä varpaisiin. Ysiluokalla kuljin Adidaksen Superstareissa, joiden nauhoihin olin pujotellut erivärisiä puuhelmiä. Sarjassamme persoonallisia tyyliratkaisuja... Toisaalta minähän oli vain muodin edelläkävijä, Koto Living-lehdessähän on vastikään neuvottu pujottelemaan helmiä kengännauhoihin! :D


Ysiluokalla ollessani ompelin itselleni kotona hupparin. Paidasta tuli mukava ja lämmin, mutta hei, vaaleansininen autokangas?! Taas yksi persoonallinen tyylivalinta :D No, jonkin aikaa kuitenkin pukeuduin ylpeänä itsetehtyyn huppariini, muun muassa luokkaretkellä Tampereella. Sitten onneksi taisin tajuta, että kankaan olisi voinut valita vähän järkevämminkin. 


Hienommassakin omatekemässä hupparissa on onneksi tullut kuljettua. Yläasteella oli tärkeää kuuluttaa kaikille mitä musiikkia kuuntelee, minä tein sen hupparin avulla. Selän kuvio on applikoitu, roiskeet kuvion ympärillä on tehty valkoisen kangasvärin ja hammasharjan avulla.

Siinäpä oli joitakin vuosien varrella tekemiäni käsitöitä. Peruskoulussa käsityö ei koskaan ollut lempiaineeni, palo tähän hommaan syntyi vasta lukion lopulla. Olen kuitenkin iloinen siitä, että peruskoulun aikana sai kokeilla niin monia eri tekniikoita. Nyt ainakin tiedän mitkä niistä ovat mieluisimpia, ja virkkaaminen, neulominen ja ompelu ovat kaikki hallussa.

22. huhtikuuta 2013

Hui Hai

Aattelin vaan hehkuttaa, miten kivasti Revontulisukat mätsäävät yhteen mun uusien  Hai-saappaiden kanssa. Tätä komboa tulee sadepäivinä käytettyä varmasti kyllästymiseen asti!

21. huhtikuuta 2013

Bones-sukat

Poikaystäväni isoisä täytti vastikään pyöreät 80 vuotta, ja päätimme muistaa häntä villasukilla. Malliksi valitsin Tähkäpää ja muut lempineuleet -neulekirjan Bones-sukat, jossa vuorottelevat nurin neulotut raidat sekä kiertäen neulotut joustinneuleosiot. Lanka on isoisän mökin väristä Viking Vilmaa.


Muokkasin mallia hieman: alkuperäisessä ohjeessa joustinneuleosioita oli vain viisi kappaletta, mikä ei ollut riittävästi koon 43 sukkaan. Niinpä neuloin jalkapöydälle yhden ylimääräisen joustinneuleosion. Alkuperäisen ohjeen kantapää ei ollut mieleeni, joten tein yhdistelmän, jossa käytin ohjeen kantapäätä ja omaa vakiokantapäätä.


Sukat ovat mallina toimineelle poikaystävälle hieman liian isot, mutta toivottavasti ne sopivat hänen isoisälleen paremmin. Ihan sataprosenttisen tyytyväinen en lopputulokseen ole, jotenkin en saanut sukista tarpeeksi napakoita. Mutta eivätköhän nämä asiansa aja :)

14. huhtikuuta 2013

Pöllö poikineen


Näistä tuli kyllä vähän pöllähtäneen näköisiä. Vaan ehkäpä se kuuluu asiaan :)

12. huhtikuuta 2013

Ornamenttitaulu

Ostin aikoinaan kirpparilta kehyksen, johon mahtuu monta pikkukuvaa. Vieläkään en ole saanut aikaiseksi tilata tai tulostaa aukkoihin sopivia kuvia. Kehyksen tyhjän panttina nurkissa pyöriminen alkoi ärsyttää, joten kehittelin väliaikaisratkaisun.

Leikkelin kehykseen erilaisia ornamenttityylisiä kuvioita. Valkopohjaiset kuviot ovat peräisin Ikean lahjapaperista, harmaapohjaiset taas on leikattu kartonkisesta lahjakassista. Mitä tykkäätte lopputuloksesta? :)

10. huhtikuuta 2013

Cernit-donitsi (ohje!)

Cernit-aiheiset postaukset ovat olleet tämän blogin selvästi luetuinta antia. Niinpä ajattelin väkertää teille ohjeen cernitistä muovailtuun donitsiin.


Donitsin pohjaa varten tarvitset palan vaaleanruskeaa massaa. Lisäksi tarvitset pienet palat kahta eri väristä massaa kuorrutusta ja koristeita varten. Jos tahdot tehdä donitsista riipuksen, tarvitset myös tylppäpäisen korupiikin.

Lämmittele massat notkeiksi pyörittelemällä niitä käsissä. Jos massa murenee käsissä, kokeile kaulita massa levyksi ja pyörittele massa vasta tämän jälkeen.


Ensin valmistetaan donitsin pohja. Muotoile vaaleanruskeasta massasta lieriö, jonka kulmat ovat pyöristetyt. Helpoiten tämä onnistuu, kun muotoilet massasta pallon, ja painat sen sitten kevyesti sormella kasaan.

 

Tämän jälkeen donitsiin tehdään reikä. Itse teen reiän kynsienhoitoon tarkoitetulla appelsiinitikulla, joka oli jäänyt vaille käyttöä. Reiän teko onnistuu myös esimerkiksi hammastikulla, jolloin reikää tulee vielä suurentaa vaikkapa mehupillin avulla. Siisti reiänteossa syntyneet rypyt ja epätasaisuudet. Siisti erityisen huolellisesti se puoli, jonka päälle ei tule kuorrutusta, sillä tämä puoli jää näkyville valmiiseen donitsiin.


Jos tahdot tehdä donitsistasi riipuksen, on aika kiinnittää donitsiin korupiikki. Työnnä korupiikki reiän sisäpuolelta donitsin ulkopuolelle. Jos korupiikin ulostulokohdan aukko kasvaa turhan suureksi, pienennä sitä varovasti painelemalla massaa korupiikkiä vasten. Korupiikki saa jäädä törröttämään donitsin sivusta.


Nyt valmistetaan donitsin kuorrute. Kauli valitsemastasi massasta mahdollisimman ohut levy, joka on halkaisijaltaan suunnilleen saman kokoinen kuin donitsin pohja.


Aseta kuorrute pohjan päälle ja kiinnitä se varovaisesti painelemalla. Puhkaise kuorrutteeseen reikä samalla tavalla kuin donitsin pohjaan. Kuorrutteen tarkoitus on myös peittää korupiikin kanta.


Seuraavaksi valmistetaan koristeet. Voit tehdä esimerkiksi nonparelleja, suklaapalasia tai kastiketta. Nonparellit valmistetaan kierittämällä massasta mahdollisimman ohut pötkö, josta sitten leikataan sopivan mittaisia palasia. Suklaapalat syntyvät repimällä massasta pieniä palasia. Kastike syntyy kierittämällä massasta samanlainen pötkö kuin nonparelleissakin, mutta pötkö asetellaan donitsin päälle kokonaan. Koristelussa saa vapaasti käyttää omaa luovuuttaan. Mallia voi ja kannattaa ottaa oikeista donitseista.


Nyt donitsi on valmis uuniin. Paista donitsi kotiuunissa 110-130 °C noin viisitoista minuuttia (paisto-ohjeissa paistoajaksi suositellaan 5-30 minuuttia esineen koosta riippuen. Jos valmistat suuren donitsin, pidennä paistoaikaa). Anna donitsien jäähtyä paistamisen jälkeen. Suoraan uunista tullut esine voi olla vielä pehmeä, mutta se kovenee jäähtyessään.

Kun donitsi on jäähtynyt, katkaise korupiikki sopivan mittaiseksi ja muotoile siitä pihtien avulla silmukka. Donitsiriipuksesi on valmis!


Toivottavasti ohje oli ymmärrettävä ja siitä oli apua. Olisi taas kiva kuulla, jos joku on tehnyt donitseja ohjeeni avulla! :)

7. huhtikuuta 2013

Budapest calling!


Kuvat weheartit.com
 Tasan kuukauden kuluttua minä ja poikaystäväni olemme juuri saapuneet Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin. Hirveästi ei olla vielä suunniteltu, mitä kaikkea perillä tehtäisiin. Siksi olisikin mukava kuulla, mikäli sinulta löytyy kokemuksia Budapestistä. Mistä löytyvät parhaat nähtävyydet, kahvilat ja käsityöliikkeet?
Kaikenlaiset kokemukset ja vinkit kiinnostavat, jätä omasi kommenttilaatikkoon! :)

5. huhtikuuta 2013

Revontulisukat

Herkullisen värinen Zauberball-kerästä neulottu sukkapari valmistui vähän aikaa sitten. Valmistuminen vei yllättävän kauan, mutta tämä neuleprojekti saikin väistyä monta kertaa kiireellisempien töiden tieltä. Tein sukista mahdollisimman yksinkertaiset, jotta mahtavat värit pääsevät paremmin esiin. Kauniit värit tuovat mieleeni revontulet, siitä syntyi sukille nimi :) 
Enemmän sukkien valmistumisesta voit lukea täältä.


Sukat ovat kohtalaisen ohuet mutta kuitenkin todella lämpöiset, tänäänkin ne lämmittivät varpaita kevätsaappaiden alla. Lankaa jäi vielä mukavasti jäljelle, kerän lopusta riittäisi ehkä vielä materiaalia pienempien jalkojen sukkiin.

Yleensä sukkien neulominen kai jää vähemmälle kevään saavuttua, mutta itselläni uusia sukkaideoita syntyy tällä hetkellä lähes päivittäin. Ehkä uudet koivuiset lempisukkapuikot vaikuttavat asiaan!

Ps. Uuden vuoden lupaus toteutettu ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...